29.9.2016

Vihreää ja mustaa - pihasuunnittelua kahdella värillä




Minulla on ollut ilo suunnitella tämä piha kahdesti. Ensimmäinen kerta oli noin kymmenen vuotta sitten, jolloin piha muutettiin täysin villiintyneestä niitystä nurmikoksi, tuija-aidoiksi ja helikopterikentäksi.
Vanhoja kivireunuksia kunnostettiin ja omenatarhaa elvytettiin henkiin. Pihaa rytmitettiin ja yritettiin löytää vanhaa henkeä kaiken uuden keskellä. Piha jatkoi siitä omaa elämäänsä, minä omaani.

Kohtasimme uudelleen viime vuonna. Kiinteistöllä oli nyt uudet omistajat ja uudet tarpeet pihalleen. Piha ja puutarha oli suoraan sanottuna laiminlyöty, huonosti hoidettu ja epämukava. Vuosien saatossa tehdyt muutostyöt oli tehty ammattitaidottomasti, materiaalivalinnat olivat epäkäytännöllisiä. 





 
      
 






 
  
 
Sain luottotehtävän ja hyvin vapaat kädet: selkeitä suoria linjoja, leikattuja pensaita, tilaa lasten telmiä ja aikuisten kestitä vieraitaan.

Vanhan helikopterikentän ja parkkipaikan tilalle tuli pihan toimintakeskus: uima-allas, suuri terassi ja kesäkeittiö. Sen ympäri suunnittelin uudet kulkuväylät, viheralueet ja kivetykset. Vanhan puut säästettiin, ne lukitsivat uudisrakennelmat ja pihan yhteen vanhan päärakennuksen kanssa. Pihan muutostöiden mukana suunniteltiin myös pihavalaistus uusiksi - suurin osa vanhoista valaisimista käytettiin uudelleen. Upean vanhan hevoskastanjan alle piilotettiin maapiikkivalaisin, se valaisee elokuun iltoina lehtiä, ja luo julkisivulle pehmeää tunnelmaa ja sisälle taloon vihreää hämyä.



Pääsisäänkäynti otettiin käyttöön. Vanhan alppiruusut saivat siirtyä kivetyksen tieltä, aitaan aukaistiin portti, joka sai sivuilleen komeat graniittipylväät. Vaalea väri korostaa yhteyttä valkoiseen taloon.






Valmis tulos näkyy vasta parin vuoden päästä, kunhan leikattavat pensasaita-alueet ovat saaneet oikean muotonsa ja kokonsa. Tarkoitus on trimmata niitä tiukkaan kuriin ja muotoon koko kasvukauden. Syreenikaari, joka muodostaa näköesteen kadulle on myös muotoleikattava, korkeutta tälle kaarelle sallitaan kuitenkin niin, etteivät parkkialueen autot häiritse pihan auringonpalvojia. Kaaren sisäpuolelle on asennettu led-nauha, joka valaisee leikatun symmetrisen kaaren ja antaa alueelle tunnelmaa ja suunnittelun tuntua.


Ne värit sitten? Mustaa niin terassissa, kivissä, kuorikatteessa kuin rakenteissa. Vihreätä, vihreätä, vihreätä - kaikkialla! Ruukuissa puksipuita, istutuksissa vihreitä seiniä ja uusi nurmi on kuin vihreä samettimatto. Hieman myönnytystä kuitenkin valkoisena kukkivissa perennoissa; syysleimua, rönsytiarellaa ja peittokurjenpolvea.
Pihan vanhat kasvit spurttasivat uuteen kukoistukseen saatuaan asianmukaista huomiota ja hoitoa; omenasato oli runsas, samoin viinirypäleitä tuli sankokaupalla.








Omistajat ovat tyytyväisiä lopputulokseen, niin olen minäkin ja kohteen toteuttaja via Gardenin luottotiimi.
Upean arvokohteen kunnostaminen, uuden ja vanhan yhdistäminen, ja ennen kaikkea se, että saa todeta sen toimivan, on tämän työn suola.

Innolla odotan tämän kohteen kasvavan täyteen loistoonsa!
- Pihalla.






9.9.2016

House of Wonders - ihme paikka

Tämä ihmeellinen kahvila-ravintola-galleria on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen syönyt. Kaikki tarjottava on tuoretta, kaunista - ja mikä parasta - kasvisruokaa.



Enemmän tai vähemmän kaikki näkyvä on myynnissä, silti osa sisustusta. Esillepano on harkittua ja hulvatonta, vähän hulluakin.




Paikan löydät Cascaisin keskustan tuntumasta, vanhan aution kirkon vierestä (Largo da Misericordia 53). Jo ulkoa päin voi arvata, että luvassa on jotain ihmeellistä.




Osa tarjottavien aterioiden raaka-aineistakin on osana sisustusta. Värit ja esillepano muuttuu sesongin mukaan.



Edes naisten- tai miestenhuoneeseen opastus ei päästä aisteja ja hoksottimia helpolla.


Seinät ovat myytävien ja vaihtuvien taideteosten ja kollaasien vierellä täynnä jännittäviä ja ennakkoluulottomia maalauksia. Tässä erikoinen uuni/kamina sai jatkokseen maalauksen ja muuttui osaksi veturia.





Jos eksyt Cascaisiin, niin luultavasti joku tätä paikkaa sinulle suosittelee. Eikä suotta.
Vannoutuneinkin pihvimies saa vatsansa täyteen, annokset ovat reiluja ja supermaukkaita.

Ai, mitä söin? Luultavasti koko menun - kävin lomani aikana täällä lähes päivittäin.

- Pihalla.

4.9.2016

Muurin rakentamisen lyhyt oppimäärä - hankalasta rinteestä komeaksi muuriksi

 
Tätä haastavaa ja  kosteaa savipihaa olemme kunnostaneet kahdessa osassa, ja nyt oli viimeisen osan vuoro. Kuvassa näkyvän rinteen oli tarkoitus hävitä, ja tilalle rakennettaisiin uusi muuri korkeuseron ratkaisemiseksi ja rinteen hoidon helpottamiseksi.
 
 
Rinteen alaosasta purettu muurikivi pestiin ja kasattiin syrjään odottamaan uudelleenkäyttöä.


Rinteestä leikattiin komea pala maata muurin pohja- ja taustatäyttöjen tieltä. Salaojitusta lisättiin sekä muurin eteen että taakse. Savimaata kuljetettiin pois tonneittain.


Alkuun oli saatava muurille pohja - routimaton ja kantava peti. Pohja täytettiin sepelikerroksella, joka tiivistettiin. Tämän kerroksen päälle asennettiin routalevyt.
Pohjan teossa, kuten kaikessa viherrakentamisen pohjatyössä, on huomioitava ympäröivän maaston lopullinen pinnan korko. Muurin pohjakerrokset eivät saa jäädä näkyviin.



Routalevyn päälle asennettiin valumuotti raudoituksineen, ja sitten oli betonin vuoro. Rautojen asennuksessa pääasia on kiven reikien jako, betonivalun jälkeen niitä ei enää voi korjata, eli tässä on oltava tarkkana.







Sitten onkin jo näkyvän osan vuoro: kivet ladotaan muuriin kiven työohjeen mukaisesti. Betonirauta asennetaan myös pitkittäin.
Jokaisella kiven valmistajalla on omat ohjeet koskien muurien pystytystä: missä korkeudessa raudoitus ja betonivalut ovat välttämättömiä. Matalissa muureissa kiven voi latoa ilman näitä, mutta silloinkin on pohjan oltava kantava ja routimaton. Ja muurin taustamateriaali on myös oleellinen, senkin tulee olla vettä läpäisevä ja routimaton, multaa ei saa työntää kiinni muuriin.





Lopputuloksena oli 1.7 metriä korkea betonikivimuuri, joka porrastuu maaston muotojen ja korkojen mukaan aina pihan perälle saakka. Pituutta kertyi noin 30 metriä.
Vanha omenapuu muurin edessä ankkuroi muurin ympäristöönsä. Kunhan nurmi vihertää ja muurin taakse ja altaisiin istutetut perennat keväällä pääsevät kasvuvauhtiin, näyttää muuri pian siltä kuin se olisi aina ollutkin siinä.


Ensi kesänä on luvassa tästä pihasta kauniimpia kuvia, kukintaa ja erilaisia istutusratkaisuja. Siihen saakka on pihan omistajan tyydyttävä ihailemaan kivimiesten kätten jälkeä - ja se on melko helppoa tällä lopputuloksella, vai mitä?
- Pihalla.