Italia, Italia!!

Tämä on minun sielunmaisemani, ihan koko tämä maa! Lempikaupunkini aina ja yhä vaan: Rooma. Rakennukset ja niiden historia, koko paikan estetiikka ja rosoisuuskin, ja ennen kaikkea ihmiset. Ja luonto, joka pitää pintansa kaiken vilinän ja ahtaudenkin keskellä.



Koko maa on lumonnut minut, aina etelän vuoristoista, upeista merimaisemista pohjoisen järvialueisiin - kyllä kiitos!





Jos saisin tai voisin yksin valita matka/lomakohteemme, ei olisi epäilystäkään, etteikö lento olisi aina kohti Roomaa, ja siitä sitten minne milloinkin mieli halajaa..

Olen hieman historiafriikki, yliopistoajan kulttuurihistorian luennot jättivät pysyvän jäljen. Uskon, että nykyinen ammattinikin on kautta rantain sen seurausta: kauneutta, tarinoita ja dramatiikkaa.

Turistikeskittymistä kannattaa eksyä sivukaduille ja lähiöihin. Löytää oikeat roomalaiset, arki ja huomata, että estetiikka seuraa mukana.

 

Vatikaani, ei voi ohittaa, ei vaan voi! Ajoita käyntisi mahdollisimman hiljaiseen aikaan.

 

 

 

Silmät auki sivukaduillakin, koskaan ei tiedä mitä kulman takaa löytyy.
- Pihalla

 

Elämän (?) nälkä

Ajelin tänään asiakaskäynniltä kotia kohti ja radiossa soi Pave Maijasen Elämän nälkä. Seuraavaksi todettiin uutisissa penkkareiden sekoittavan ainakin Helsingin liikennettä.

Pakostakin muistui oma penkkaripäivä mieleen - vuonna kivi ja keppi. Muistatteko Jaana ja Ellu sen päivän? Oltiin pukeuduttu ylipainoisiksi koripallovahvistuksiksi Yhdysvalloista. Fyllinkiä oli ihopuvun alla melkoisesti, ja  palloista oli ilmat pihalla...
Äiti-parkani oli kauhusta jäykkänä: "Eikö sitä kuulu pukeutua joksikin kauniiksi?".  Vastapainoksi nuori herra Arfman oli pukeutunut maksulliseksi venäläiseksi naiseksi... Terveiset sinne vaan teatterinjohtajalle!

Yhdenlaisesta elämän nälästä toiseen - melko heikko aasinsilta, myönnän.
Kaikki kaunis ja syötävä on aina ollut kamerani kohteena. Tässä nyt sitä syötävää sitten, matkamuistoina kesälomalta Sevillasta. Meillä oli etuoikeus viettää kuukausi Sevillassa pari vuotta sitten.

Asuimme Metropol Parasolin lähellä, joka on jo nähtävyys itsessään. Sen lisäksi se on toimiva kokonaisuus: on museota, ravintolaa, näköalapaikkaa ja kauppahallia. Juoksulenkkini loppui aina sinne: syötävää oli niin aamupalapöytään kuin illalliseksi. Ehdottomasti yksi lempipaikkojani!

   

 

Parasol on valtava ja vaikuttava rakennelma, joka on kuudesta päivänvarjon muotoisesta osasta koostuvalla rakennelma. Korkeutta 28 metriä ja pinta-alaa yli 11 000 neliömetriä. Metropol Parasol on maailman suurimpia puurakennuksia. Ja meidän suomalaisten kunniaksi Metsäliiton Finnforest toimitti elementtejä rakennukseen.

Mutta parasta antia näköalojen ja tunnelmien ohella oli tuo syötävä anti.

Ja kaikki tämä nautittiin, tottakai - Pihalla.
 

Lapin taika - puree yhä!

Viime käynnistämme Lappiin oli jo vierähtänyt luvattoman kauan.

Kohteena oli Levi, jonka painavin vetonaula oli oma esikoisemme, joka loihtii herkkuja matkailijoille talvikauden ajan yhdessä Hullun Poron ravintoloista.

 

 

 

Kotona oli lunta pari senttiä, vettä ripotti matkalla lentokentälle, auton mittari näytti paria lämpöastetta. Puolentoista tunnin lennon jälkeen saavuimme Kittilään, jossa maisema oli aivan toinen.

Maisema on välitön muistutus siitä, miksi talvi on parasta kun se on oikea talvi: lunta, pakkasta, puhdasta ilmaa ja lumen tuoksua.

 

 

 

Tammi-helmikuun vaihteessa on rinteessä ja laduilla ruhtinaallisesti tilaa. Meille uusi tuttavuus oli ylös rakennettu Panorama-hotelli. Jollei jaksa kiivetä rinteeseen rakennettuja portaita, niin sinne voi hurauttaa mukavasti Gondolilla.

 

 

 

 Kolmantena päivänä Lappi tarjosi parastaan - kolme pakkasastetta ja aurinkoa. Tällaisena päivänä ei malta olla hetkeäkään sisällä.

 

 

 

Innostuin urheilemaan niin, että hiihtolenkiltä otin hissin ylös rinteeseen, ja laskin murtsikoilla siirtymät. Herätin kunnioitusta Ski Patrolin henkilökunnassa ("Sä oletkin ihan hurjalla päällä."), jonottaessani hissiä murtsikat mukana. En kehdannut sanoa, etten tule rinteitä niillä alas, ainoastaan siirtymät.. Oli jotenkin mukavaa kerätä kunnioittavia katseita, vaikkakin täysin ansiotta!

 

 

 

 

 

 

Maisemat ja auringonlasku huipulla ovat sanoinkuvaamattomat. Pakollisen minttukaakaon jälkeen tarvoin sukset kädessäni alas eturinnettä. Matkalla alas oli pakko tehdä tämä, jottei puunhalaaja-tittelini unohdu.

- Pihalla

Toimiva ja edustava investointi, pihakivetys

Luonnonkivi on tehnyt comebackin.
Kivityöntekijöiden ammattikunta on arvostettua, mestareita kunnioitetaan ja kädenjälki saa näkyä. Arvokas luonnonkivi vaatii arvoisensa työstön - sitä ei ladontakone taida.

Vanhan pihapiirin kiveksi valittiin antiikkikäsitelty betoninen pihakivi. Remontin aikana löytynyt ikivanha askelkivi pääsi kunniapaikalle sisäänkäyntiin.

Pihan kivetys on muutakin kuin tasaharmaa betonikivi, sen tulee olla osa rakennuksista muodostuvaa kokonaisuutta. Mikäli et mieli, tai budjetti ei salli, käyttää luonnonkiveä koko alueelle, betonikiven ja luonnonkiven yhdistely on hyvä ratkaisu. Betonikivisen kulkuväylän reunustaminen luonnonkivellä tuo sisäänkäyntiin mielenkiintoa ja arvokkuutta.
 

Kivetyksen on oltava toimiva, sen tulee ohjata pintavedet oikeaan paikkaan, oltava edustava ja mielellään viestiä jotain sekä kiinteistön omistajasta että itse pihan historiasta ja tyylistä.
Suomen sääolot asettavat puutarhalle ja sen pintamateriaaleille eri ehtoja kuin eteläisen Euroopan leudot talvet. Eteläiset kivimateriaalit ovat useimmiten huokoisempia ja pehmeämpiä työstää kuin pohjoiset kivimateriaalit. Upeita taidonnäytteitä säilyneestä käsityöläistaidosta löytyy pitkin Eurooppaa, tässä niistä muutama.

Etelä-Euroopan katukivetykset ovat mahtavia taidonnäytteitä käsityöläisistä, joiden arvostus ei ole koskaan kadonnut.

Suomalainen kivetystyyli on hillitympi, kuten on rakennustyylimmekin.
Pihakiven valinta, oli se sitten luonnonkivi tai betonilaatta, on yksi tärkeimmistä päätöksistä pihan materiaaleja valittaessa.
Varovaisuus on ymmärrettävää - liian poikkeava väri tai levoton yhdistely eri materiaalien kesken saattaa olla epäonnistunut päätös.
Kivetys on investointi pihaan, sen tulee täydentää ympäristöä, yhdistää rakennuksia ja elementtejä toisiinsa. Kiven asennus on arvokasta, joten useimmiten se tehdään pihaan vain kerran.

Harmaan graniittinoppakivetyksen on sallittu sammaloituvan samumoistaan kauniisti.

Modernin uudisrakennuksen uudispiha. Betonikivetystä tiiliskiviladonnalla, istutusalueella katteena luonnonkiveä.

Kiven ulkonäkö on tärkeä, mutta sen muut ominaisuudet ovat silti käytännön ja toimivuuden kannalta ulkonäköä tärkeämpiä. Pihakiven paksuus ja kantokyky on huomioitava pihan käyttöasteen mukaan. Onneksi tämä on helppoa meillä Suomessa: kivissä on oma luokituksensa niiden käyttökestävyyden mukaan. Sisäänajoväylän kiven tulee kestää ainakin henkilöauton paino, kulkuväylällä toimii ohuempikin kivi.

Mikäli aiot teettää kivetyksen ammattilaisella tulevan viherrakennuskauden aikana, pyydä tarjous jo nyt. Mitä pätevämpi taitaja, sitä varatumpi kalenteri. Jos aiot tehdä työn itse, perehdy kivetyksen ja pohjatöiden tekniikkaan ajoissa! Itse kivetyksen asennus on vain jäävuorenhuippu, tärkein ja suurin työ piiloutuu pinnan alle. Lisätietoa löydät vaikkapa tietokirjasta Pihasuunnittelijan ABC.

- Pihalla.

Tuhansia vuosia vanha taidonnäyte: Pompei Italia.

Porvoo, pikavisiitti

Tyttäremme asuu Porvoossa, joen varrella vanhan kaupungin reunalla. Paikka on idyllinen, kaunis ja hurmaa minut joka käynnilläni. Lähtiessäni mietin usein olisiko tämä seuraava kotikaupunkini.

Ystävälliset ihmiset, kauniit ja huolella sisustetut liikkeet sekä vuosisatainen tunnelma ovat pomminvarma yhdistelmä. Ihailen loputtomiin myös vanhoja katukivetyksiä, niiden kauniiksi kuluneet pinnat ovat kuin taideteoksia. Tosin nyt ne olivat lumen alla piilossa. Tässä talvitunnelmia.

Käynti vanhassa kaupungissa usein sekä päättyy että alkaa kupilla Porvoon Paahtimon omaa kahvia.

Talvisin joen päälle rakennettu terassi on suljettu, joten juomat on nautittava sisätiloissa, muutenhan olisin mieluimmin - kuten arvata saattaa - Pihalla.