Puutarhakärpäsen purema
Tämä hulluus hiipi salaa ja pikkuhiljaa – kasvoi kiinni
tajuntaan ensimmäisen oman talon ja pihan myötä. Sitä ruokki läpi raskauksien,
opiskelujen ja työpaikkojen
taka-alalla vaaniva appivanhempien puutarhayritys, kukkia pakkasin jouluisin
rintaruokinnan välissä. Ja niin vain jäin koukkuun.
Keskellä kivikylää kasvaneena teininä en olisi uskonut
nauttivani luonnosta, halaavani puita (tunnustan), saatika rakastavani sitä
niin paljon, että valitsen sen harrastukseni lisäksi myös ammatiksi.
Puutarhuri, puutarhasuunnittelija
ja -yrittäjä
Ammatikseni puutarha-alalla toimineena jo yli 20 vuotta, olen viimeiset 15 vuotta viihtynyt
yhä enenemässä määrin suunnittelun parissa.
Periaatteeni työssä on hyvin yksinkertainen: pihan suunnitelman tulee olla tehty siinä asuville, kaikki toiveet ja tarpeet huomioituina. Kaikkea toivomaansa ei ehkä voi saada, mutta jokaisessa pihassa tulee olla enemmän toteutuneita haaveita kuin pakon sanelemia ratkaisuja.
Mieluisinta on,
kun asiakas valitsee yrityksemme myös tuon suunnitelman toteuttamiseen.
Valmiin pihan näkeminen, koko prosessia seuranneena on ihana kokemus.
Luultavasti olen usein onnellisempi kuin pihan uusi omistaja!
Puutarhamatkailija
Minun on mahdotonta tehdä yhtään matkaa ilman tutustumista
alueen luontoon, puistoihin, kasveihin. Jotkut lomamatkat on tullut tehtyä kohteisiin yksinomaan niiden erikoisten puistojen ja
puutarhojen vuoksi. Tosin usein loma-aika ei ole ollut otollisin sään suhteen. Vuoristossa on lomailtu lumettomana aikana,
Atlantin rannikolla kun lomasesonki on ohi, Välimeren alueet ovat tulleet
tutuiksi lähinnä marras- helmikuussa.
Tietokirjailija
Opettajankoulutuslaitos on lähes 30 vuotta sitten tehnyt
minusta valistajan. Tuo valistus on vuodatettu tuohon tietokirjaani.
Pihasuunnittelijan ABC vei aikaani reilun vuoden. Purin siihen kaiken
osaamiseni, sitten sitä editoitiin kustantajalle sopivaan pakettiin ja voila!
190 sivua suunnittelua, esimerkkejä oikeasta elämästä ja vinkkejä
onnistumiseen.
Ajatus blogista tuli kustannustoimittajaltani. Istuimme
syksyisellä lounaalla ravintola Kappelissa (kiitos WSOY) juhlistamassa
ilmestynyttä kirjaani. Keskustelu eksyi uuteen kirjaan (jota ei siis
vielä ole), ja hän neuvoi minua ryhtymään bloggariksi. Se on kuulemma kanava,
jota kautta saa tunnettavuutta, seuraajia ja kirjan läpivieminen kustantajalle
saattaa olla juuri sen verran helpompaa kun on tunnettavuutta. Nyt pitäisi vielä jostain löytyä aikaa kirjan kirjoittamiselle!
Bloggari
Ajattelin neuvoa
käytännön asioissa, kertoa käynneistäni kiinnostavissa tapahtumissa ja
paikoissa, raottaa työni kuvaa ja tutustua tähän minulle uuteen maailmaan.
Joten have mercy, minä vielä opettelen tätä..
